Tanskassa eletään kevättä 1945. Sota on juuri loppunut ja joukko saksalaisia sotavankeja tuodaan Tanskaan purkamaan 2 miljoonaa maamiinaa, jotka Saksa on kylvänyt miehityksen aikana Tanskan maaperälle. Toimeksianto on yksinkertainen: jos raivaajat jäävät henkiin, he saavat palata kotiin. Mutta pian on selvää, että suurelta osin vielä teini-iässä olevat sotilaat, jotka eivät ole saaneet tarpeellista koulutusta, eivät todellakaan ole aivan tehtävänsä tasalla. Miinanpurkua Jyllannin hiekkadyyneillä johtaa kersantti Rasmussen, jolta ei saksalaispojille armoa heru. Miinanpurkajat ovat kuitenkin sodan uhreja itsekin; nuorukaisia, jotka ovat joutuneet elämänsä kovimman paikan eteen vasta sodan jälkeen. Traagiset tapahtumat saavat lujan Rasmusseninkin katsomaan vihollista uusin silmin. Joskin mahdollisesti liian myöhään.