Jotakin kammottavaa on saapunut maapallolle, jotakin, joka hyökkää kimppuumme, kun nukumme, ja muuttaa meidät sieluttomiksi, keinotekoisiksi klooneiksi. Aika käy vähiin, kun psykiatri Carol Bennell Washington DC:stä ja hänen kollegansa Ben Driscoll lähtevät hyytävälle matkalle painajaismaiseen maailmaan, missä ainoa konsti pysyä hengissä on pysyä valveilla.
Body Snatchers:in tarina tuli alun perin tutuksi Jack Finneyn romaanista, jossa ulkoavaruudesta tulleet oliot palkoutuivat ihmisiin ja söivät heidät sisältä päin olemattomiin. Klassikkona pidetään Don Siegelin ohjaamaa 50-luvulla tehtyä alkuperäisfilmatisaatiota ja vielä astetta terävämpänä Philip Kaufmanin 70-luvun lopussa ohjaamaa uusintafilmatisointia. Ferraran Body Snatcherin tapahtumat on siirretty sotilastukikohtaan. Se tuo tunnelmaltaan mieleen Stephen Kingin The Stand filmatisoinnin alkumetrit. Tarinan siirtäminen militaariseen atmosfääriin on tekijöiltään tietenkin harkittu veto. Samalla tavalla kuin Body Snatchersit jäytävät ihmisen persoonallisuuden tietämättömiin, niin myös armeija kohtelee yksilöitä, tasapäistäen heidät homogeeniseksi liikkuvaksi massaksi, joka tunnetaan sotilastermein joukkoyksikkönä. Tämä on Ferraralta ja käsikirjoitustiimiltä hieno oivallus ja jo tämän vuoksi uuden version filmaaminen on perusteltu päätös.
Väsynyt Aku valmistautuu yöpuulle, mutta matkaan tulee mutkia. Kun hän viimeinkin pääsee makuulle, tikittävä herätyskello estää nukahtamisen. Saako Aku koskaan unen päästä kiinni?
When we sleep, we are at our most vulnerable. Sometimes crimes occur when a few or even all key characters are fast asleep. These stories tap into the primal fear, present since childhood, of what happens once we shut our eyes.
Pms (2011) (TV)
